Nämä hahmot ovat sellaisia joita et voi omaksi pelihahmoksesi hakea. Näiden rotujen ja lajien esittelyt löytyvät täältä jotta pelaajat voisivat käyttää niitä NPC-hahmoina, eli non-playable-character/non-player-charactereinä, siis hahmoina jotka ilmaantuvat esim. sotatilanteissa, mutta joita yksi yksittäinen pelaaja ei pelaa.

 

Huomioi kuitenkin että nämä lajit ja rodut ovat osittain hyvin harvinaisia, ja lohikäärmeiden ja balrogien kohdalla onkin niin, ettei niitä esiinny pelissämme lainkaan. (Näiden kuvaukset löytyvät täältä silti, sillä ne liittyvät varsin olennaisesti Keski-Maan historiaan, ja pelaajien on syytä tunteaa niitä edes vähän.)

 

 

 

Mûmakil

Mûmak (monikossa Mûmakil) on Gondorilaisten käyttämä nimitys, Olifanteiksi otuksia kutsuivat ainoastaan hobitit.
Mûmakil ovat eteläisten jättiläismäisiä sotaratsuja. Mûmakilin sanotaan olevan oman maailmamme elefanttien esi-isiä, mutta ne ovat kooltaan hyvin paljon suurempia (suurimmat saattoivat olla jopa 20m korkuisia). Mûmakil ovat kestäviä ja niitä käytetäänkin suurissa taistoissa varsin mielellään, ja ne ovat nopeita ja monellakin tapaa tappavia. Hevoset pelkäävät mûmakeja suunnattomasti, joten mûmakil ovat varsin käteviä taisteltaessa ratsuväkeä vastaan. Mûmak ei kaadu helposti, sillä sen nahka on erittäin paksua ja sen lähelle meneminen on yleensä kuolemaksi. Silmiin ampuminen lienee paras tapa haavoittaa näitä jättejä, mutta sekin vaatii suunnatonta rohkeutta – voisi ehkä sanoa että jopa tyhmänrohkeutta.

Olkoonkin että mûmakil ovat hyvä renki, mutta ne saattavat olla varsin vaarallinen isäntä. Mûmakia voi ohjastaa ainoastaan siihen kouluttautunut henkilö, ja hänkin saattaa joutua pahasti pulaan jos olifantti päättääkin suunnata oikealle halutun vasemman sijaan.

Peikot ovat isoja, vahvoja, eläimellisiä ja... noh, tyhmiä. Ne ovat käteviä sotatoimissa, sillä ne pystyvät tuhoamaan sotajoukkoja heittelemällä kiviä tai huiskimalla erinäisillä aseilla. Niiden kaataminen kestää vahvan ja paksun nahan vuoksi varsin kauan. Peikot ovat varsin huonoja kommunikoimaan muiden olentojen kanssa, mutta ne osaavat kuitenkin puhua. Örkeiltä ne ovat oppineet jonkin verran puhekieltä, ja Keski-Maan länsiosassa asuvat kivipeikot puhuivat Westronia – eli yleiskieltä – tosin vahvasti murtaen.

 

 

Hämähäkkien sanotaan olevan kamalimpia otuksia koko Ardassa, ja kaikkien onneksi niitä ei enää ole samassa mittakaavassa kuin aikoinaan. Hämähäkkejä löytyy maailmasta vieläkin, suurin osa niistä lymyää vieläkin Synkmetsässä, vaikkakaan niitä ei ole enää yhtä paljon kuin ennen. Hämähäkit ovatkin syy miksi Vihermetsää aikoinaan alettiin kutsua Synkmetsäksi, sillä saapuessaan metsään hämähäkit toivat mukanaan synkkyyden.

 

 

Huornit ovat puita, tosin eivät aivan tavallisia puita. Huornit pystyvät liikkumaan ja kommunikoimaan enttien kanssa, ja liikkuvatkin ainoastaan enttien pyynnöstä. Huorneja löytyy ympäri Keski-Maata, eniten kutienkin Enttimetsässä ja muualla varsin harvakseltaan. Huornit ja entit poikkeavat toisistaan ulkoisesti varsin paljon, sillä entit eivät muistuta puita yhtä paljon kuin huornt. Huorneja tuskin joka iikka pääsee näkemään, sillä ne ovat liikkumattomia ja hiljaisia – aivan kuten puut – jollei entti heidän kanssaan juttele, tai pyydä heitä liikkumaan. Täten huorneja on lähes havaita.

 

 

Haudanhaamut ovat pahoja henkiä, joita Noitakuningas aikoinaan lähetti Cardolaniin, josta haamut sitten asettuivat Hautakeroille. Muualla haudanhaamuja ei olekaan, eikä Hautakeroilla kukaan juurikaan vieraile, joten haamuja ei joka heppu pääsekään näkemään. Ja hyvä niin. Haudanhaamut ovat monien pimeyden olentojen tavoin yliherkkiä auringonvalolle.

 

Kaikki tuntevat tarinat Smaugista ja kertomukset Glaurungista, mutta harva on lohikäärmettä todellisuudessa nähnyt. Lohikäärmeet olivat pimeyden olennoista kaikista hirvittävimpiä ja vaarallisimpia, ja ne olivat kaiken lisäksi ahneita ja turhamaisia. Ne keräsivät aarteita ja kalleuksia pesiinsä, ja rakastivat arvoituksien esittämisiä. Niiden nahka oli enemmänkin panssaria, ja sen läpäiseminen olikin kutakuinkin mahdotonta. Lohikäärmeet olivat suuria ja todella vahvoja. Smaugin surmaamisen jälkeen ei Keski-Maan läntisissä osissa ole lohikäärmeitä nähty, ja vaikka niiden uskotaan yhä elelevän Pohjoisessa Autiossa ei tästäkään ole mitään takeita.

 

HUOM! Tässä pelissä lohikäärmeitä ei esiinny!

 

 

Hirvittävät tulenhenkiä, jotka Morgoth aikoinaan käänsi pahuuteen. Balrogit ovat suuria ja pelottavia olentoja, joita vaarallisempia olivat aikoinaan vain lohikäärmeet. Balrogit olivat Melkorin luottosotureita, ja ne kulkivatkin rintamassa aina ensimmäisinä. Niiden vaarallisin ja pelätyin ase oli hirmuinen, monihaarainen tuliruoska. Vihan Sodan jälkeen ei balrogeja juurikaan näkynyt, sillä ne joko menehtyivät tai kaivautuivat syvälle maan alle pimeyteen, jonne ne jäivät ikuisiksi ajoiksi. Ainoastaan yhden balrogin tiedetään heränneen ikuisesta unestaan maan alla, sillä kääpiöt herättivät erään näistä kaivautuessaan liian syvälle Morian kaivoksissa. Herättyään balrog ajoi kääpiöt Moriasta ikuisiksi ajoiksi, ja kohtasi loppunsa vasta kun Gandalf Harmaa sen surmasi.

 

HUOM! Tässä pelissä balrogeja ei esiinny!