Aurinko heitti viimeisiä säteitään kultaamaan Valkoisen Kaupungin muurit muinaisten loiston päivien lailla. Tuuli kävi vienosti jostakin luoteen suunnalta, saaden puut humisemaan rauhoittavasti ja kertomaan ikuista tarinaansa lehtien avulla. Taivas oli selkeä, muutama jäänne pilvisyydestä vaelteli jossakin Minas Tirithin yllä, mutta oli selvää että yöstä olisi tulossa kirkas ja tähtinen.
Vielä viimeinen matkaaja asteli sisään kaupungin porteista, ennen kuin ne yöksi suljettiin. Vartiointia oli tiukennettu, kaiken varalta, vaikka kyllä ystävällinen kulkija saatettaisiin laskea porteista sisään myöhemminkin.
Elessar oli palannut kaupunkiinsa, kotiinsa, kansansa sydämeen. Portinvartijat kumartelivat kuninkaalle iloinen hymy huulillaan, tämän vastatessa lempeällä naurulla. Ei ollut vaikeaa huomata, että Konkari oli onnellinen. Vaikka hänen luontonsa kuin olisi samoojan, oli silti aina yhtä ihanaa palata paikkaan, jossa aina otettiin avosylin vastaan. Näiden muurien sisällä hän tiesi voivansa vaeltaa rauhassa, ilman huolenhäivää. Ja korkealla kaupungin sydämessä, linnan seinien suojassa odottaisi aarteista kallehin, Arwen. Mutta neito saisi odottaa vielä hetken, sillä kuningas haluaisi vaeltaa hetken kansansa parissa, osoittaa näille välittämisensä ja kertoa, että oli palannut kotiin. Sillä vaikka hän oli salassa lähtenyt, tieto oli varmasti levinnyt eteenpäin. Kaikki varmasti ymmärsivät kuninkaan velvollisuudet, mutta olivat onnellisia tämän palatessa.
Elessar antoi ratsunsa vaeltaa vielä hieman eteenpäin, hypähtäen lopulta Gondorin sotisopa säihkyen sen selästä. Hän luovutti hevosen yhdelle paikalle ilmestyneistä pojista ja pyysi tätä toimittamaan sen talliinsa. Hetken aikaa Elessar jutteli ihailevasti katselevien poikien kanssa, mutta lähti sen jälkeen jalan vaeltamaan kaupungin katuja. Ja viimein, viimeisten tähtien syttyessä hän asteli Lähteenpihalle, Valkoisen puun juurelle. Hän kosketti kevyesti puuta, hymy yhä huulillaan, mutta kääntyi sitten katsomaan tulosuuntaansa päin. Askeleet kantautuivat jostakin pihan laidalta.
[Kuka vain on tervetullut mukaan.]
