Varjo Núrnissa (sovittu: Helen)

[Helen]

Sormusaave seurasi Sauronin Suuta vaitonaisenna sisälle ollen hyvillään, että mukaan tuleva mies sentään omisti sotilas asunsa, mutta mihin piruuseen tämä tarvitsi niin kirkuvaa asua? Jostakin syystä Hoarmurath ei halunnut tietää sitä asiaa astuessaan kahden vartijan valvomista oveista sisään temppeliin? Kyllä, siltä se paikka näytti. Hoarmurath astui edemmäs jääden sisälle katsomaan ympärillään hieman hämillään ja jos hän olisi eläväinen hänen silmänsä olisivat levinneet hämmästyksestä. Ovaali pöytä silmän merkillä, ja jykeviä tuoleja ja Mordun omakin tuoli oli vallan hienon näköinen. Sillä miehellä oli sitten varaa leveillä, varmaan saannut varansa viljakaupalla. Muuri kysymykseen Mordu vastasi taas tavallisen tapaansa, salavihkaisesti ja ovelasti.

Sormusaave asteli eteenpäin katsoen Mordun menoa joka pysähtyi jonkin patsaan eteen ja mutisi rukoustaan. Hoarmurathin hieman siristäessä silmiään hän käsitti minkä eteen Mordu oli polvistunutkaan. Sauronin patsaan! Selvän teki, nyt Hoarmurath oli täysin vakuuttunut, että Mordu oli seonnut lopullisesti ja viimeinenkin selvän järjen rippeet olivat kadonneet tästä miehestä, tämähän pyöritti Sauron kulttia suorastaan täällä mikä vakuutti tämän sanatkin, 'etelän sydän'. Muuten paikka oli synkeän oloinen eikä kukaan varman hevillä tänne halunnut tulla ja nuo musta asuiset vartijatkin näyttivät olemuksellaan sitä, että kaikkien kannataisi pysyä loitolla tästä paikasta. Ikävä vain, että Mordu oli yhä kiero vihulainen joka osasi käydä neuvotteluja itsensä edukseen.

Sormusaave siirtyi tyynnesti lipuen lähemmäs ovaalia pöytää kylmentäen tämän temppelin ilmaa selvästi ja lattia hieman jäätyi. Samalla tuntui kuin aave imaisisi loputkin valot mitä öljymaljakko lampuista lähti saaden paikan hämärtymään lisää.

-"Sinulla lienee varmasti kiinostusta Morannoniin, sillä vailla suoranaisia käskyjä minä päätän kuka kulkee sieltä ja miten. " Hoarmurath puhui kylmästi, mutta hitaasti ja harkitsevasti. Sitten aave liikkui oikealle pöydän suunnasta vilkaisten pilareita hieman kunnes katsoi taas kylmästi Sauronin Suuta.
-"Joten uskoisin sinulla olevan edes jotain intressejä senkin suuntaan kuin vain saadaksesi sen kuntoon lainaen sotilaitasi, jotka kyllä palautan yhtä hyvinä takaisin." Nazgûl jatkoi siirtyen takaisin Mordun eteen toiselle puolelle pöytää.

[Krahil]

Mordu itse istuutui omalle tuolillensa katsoen sitten toisella puolella pöytää olevaa Hoarmurathia. Hän kuunteli hiljaisena Hoarmurathin sanat, joissa tämä varsin suoraan ilmaisi päättävänsä itse Morannonin asioista tällä hetkellä. Hetken aikaa Sauronin Suu pysytteli hiljaa kumartuen sitten hieman pöydän ylitse.
"Minulle riittää se, että tiedän Morannonilla olevan henkilön olevan sellainen, joka ei ryhdy aseellisesti nousemaan Mordoria vastaan. On olennaista pitää huoli, ettei yksikään teistä yhdeksästä päätä ryhtyä omavaltaiseksi. Niin on oltava, jotta Mordor pystytään rakentamaan ja järjestämään uudelleen.
   Minä tarjoankin sinulle nyt mahdollisuutta. Vahvista Morannon avullani ja vastineeksi sinä taas tuet Mordorin yhdistämistä, jos joku aikoo sitä uhata. Lisäksi Núrnin ja Morannonin välille rakentuva yhdistys tulee tarkoittamaan, että myös Gorgorothin tasangot on saatava suojeluun siellä olevilta itsenäisiltä örkeiltä", Mordu kertoi rauhallisesti ja sopivan hitaasti suunnitelmaa. Kun Gorgorothin tasangot olisivat myös turvatut, olisi suurin osa Mordorin alueista jälleen laskettavissa yhdistyneeksi. Sitten pitäisi vain huolehtia, että kaikki nazgulit tulevat vetämään yhtä köyttä.

"Tiedätkö ketään luotettavaa, joka voisi pistää örkit Gorgorothin alueella kuriin ja järjestykseen?" Mordu kysyi oltuaan hetken hiljaa ja haluten kuulla Hoarmurathin vastauksen asiaan. Hänellä itsellään ei ollut sellaisia miehiä käytössään, jotka voisivat tehdä sen helposti, mutta kenties Hoarmurath tietäisi jonkun. Samalla Mordu tarkkaili koko ajan nazgulia tarkkaavaisena, koittaen selvittää tämän reaktiota sanoihin. Hänen suunnitelmansa saattoivat kuulostaa erikoisilta ja omituisilta, mutta kaikella tulisi olemaan oma tarkka paikkansa tämän suuren palapelin rakentamisessa. Ja ensimmäiset palat oli nyt laitettu kohdilleen.

[Helen]

Ellei Hoarmurath olisi ollut aave olisi hänestä näkynyt suoraan pieni välinpitämättömyys asioihin mutta koska oli nazgûl hän näytti siltä hieman aina, sillä harvapa osasi erottaa aaveet toisistaan paitsi vihulainen Mordu joka erottaisi kaksi jyvääkin toisistaan vaikka ne olisi tismalleen samannäköisiä. Toisinsanoen nazgûl kiinnitänyt huomiota täysin Mordun sanoihin vaan katseli tutkivasti ympärilleen punoen pientä juontaan miten saisi pidetty Morannonin kurissaan ja hallussaan. Hän oli itse suuri typerys kun piti viellä arvossaan Mestarin hänelle antamaa tehtävää mutta se oli hyvä valttikortti mihin vedota joissakin tilanteissa.

Nazgûl asetti hieman vaaleammin haarniskoidun kätensä pöytää vasten kuin aikoisi naputella sitä mutta sormet pysyivät aloillaan katseen siirtyessä Sauronin Suuhun joka istui tuolillaan kuin ylikuningas konsanaan. Morannonin ja Nurnen välille tulisi yhteys sehän olisi selvä se, mutta portilla oli myös hyvänä ominaisuutena, että siellä sai tietoonsa paljon asioita lännen liikkeistä ja jopa Umbarinkin ja pohjoisen järvikansan Yksinäisten vuorien seudu. Siellä, tieto oli valtaa.

-"Kuten sanoin Sauronin Suu, hoidan Mestarin antamaani velvollisuutta portillani kuten minun kuuluu ja se myös tarkoittaa pitää lahottava aines ulkona Mordorista. Gorgoroth on yhtä sekasotkua nykyään mutten sanoisi, että siellä täysinäisiä örkkilaumoja olisi. Ne ovat häipyneet ryöstelemään otollisimpia lähikyliä." Hoarmurath sanoi tyynnesti mutta kylmällä äänellään kääntyen kohti Sauronin Suuta.

-"Joten kysymys on miten Gorgorothin saa pidetyksi hallinnassa ja miestä siihen hommaan? Voisit koittaa värvätä Renin puolellesi ja hän hoitaisi aivan taatusti asian kuntoon. Tosin on minulla tiedossa muutama urukki joka saisi jotakin aikaan tai haradrimmejä." Hoarmurath sanoi mutta ei luvannut mitään varmaa mitä tulisi urukkeihin tai haradrimmeihin, mikä taas tuli Reniin niin yksin Melkor tietäköön mitä se tekee vaikka sen saisikin puolellensa mutta varma olisi, että asia tulisi hoidetuksi. Hoarmurathin välinpitämättömyyden takana saattoi Mordu huomata silti jääkuninkaan mielen punovan suunnitelmia ja oveluutta jopa näkyi päällepäinkin. Nazgûl kääntyi kohti Mordua mielenkiinnon kiilto punaisissa himmeissä silmissään.

-"Jotenka siis miten aijot toimia? Portista ei tarvitse huolehtia ja sen tiedon mitä sieltä saan lännestä toimitan kyllä sinulle." Hoarmurath sanoi katsoen miten Mordu tarttuisi hänen sanoihinsa, eihän hän nyt toki kaikkea Sauronin Suulle toimittaisi.

[Krahil]

Mordu kuunteli vaitonaisena Hoarmurathin vastausta ilmeettömänä ja kesittyneenä, mutta sisimmässään hän hymyili. Tämä aaveista ehkä vähäpuheisin paljasti jokaisella lauseellaan hieman lisää omista mielenliikkeistään ja se sopi Sauronin Suulle oikein hyvin. Hän ei luottaisi Hoarmurathiin täysin, jossain määrin aave yrittäisi varmasti pelata omaan pussiinsa. Mutta sillä ei toisaalta olisi niin väliä, kun tämä ei vaarantaisi tärkeämpiä asioita sillä. Mordun puolesta Hoarmurath saisi hallita vapaasti Morannonia, motivoituneempaa henkilöä siihen tuskin löytyisi ja hän voisi olla varma, että asiat saadaan siellä järjestykseen.

Se hullu, tappovimmainen aaveko, oli Mordun ensimmäinen ajatus Reniä ehdotettaessa, mutta lähes välittömästi hän ymmärsi ehdotuksen kieron nerokkuuden. Ren ainakin saisi örkit kuriin ja järjestykseen Gorgorothilla, vaikka jälki ei tulisi olemaan todellakaan siistiä.
"Minä etsin Renin käsiini", Mordu sanoi sitten tyynesti ääneen. "Lähetä sillä välin urukisi sinne jo aloittamaan urakkaa, jos sinulla on varaa irroittaa ne vahvuudestasi. Ren saa hoitaa siellä asiat kuntoon, ja se ei tule olemaan kaunista katsottavaa."

"Ja niin sinä hoidat Portit varmasti erinomaisesti Hoarmurath", Mordu sanoi ja samalla hänen äänensä hiljentyi hieman ja kävi vaarallisemmaksi, jonka lisäksi silmiin syttyi punainen sävy. "Sekä voit olla varma, että minä saan tietää kaiken tietämisen arvoisen. Älä yritä pimittää minulta mitään Hoarmurath."
Nämä sanat olivat totta, sillä Mordulla oli keinonsa selvittää asioita ja hän ei haluaisi ryhtyä vääntämään kättä Hoarmurathin kanssa tässä asiasta.

Äkkiä Mordu käänsi kuitenkin katseensa oven suuntaan. Sieltä asteli sisään nyt Ghâsh yhtä ilmeettömänä kuin aiemminkin, mutta miehellä oli nyt yllään sotilaanvarusteensa, samanlaiset mitä eteläiset käyttivät ja vaikka niissäkin oli värejä varsin paljon, niin räikeitä ne eivät olleet aiempaan asuun verrattuna. Mies jäi seisomaan pylväiden viereen odottamaan hiljaisena.

[Helen]

Varmaan ehdotus Renistä kuullosti maailman hulluimmalta, mutta hän jos kukaan saisi siellä aikaiseksi kurin ja järjestyksen vaikka toki tulisi ruumiita ja irtoraajoja sekä kaikkea noiden väliltä mutta Sauronin Suu näytti ymmärtävän asian hyvät puolet. Hoarmurath suoristi itsensä liikkuen hieman poispäin pöydästä.

-"Minulla on kyllä varaa lähettä urukki jos toinen sinne kunnes Ren saa siellä asiat järjestykseen, tietysti omalla tyylillään mutta kuitenkin. " Hoarmurath sanoi tyynnesti. Se mitä Mordu sanoi taas tiedoista, että saisi selville mitä haluaisi. Se sai jääkuninkaan kylmentymään ja ilma viileni huomattavasti ympärillä ja pahaenteisesti mikä sai paikan hämäräksi ja synkeäksi. Öljyastioissa liekit lepattivat tanssien ja väristen äkkinäisestä muutoksesta kunnes rauhottuivat taas. Vihulainen saisi tietysti selville asioita mutta niin tiesi Hoarmurathkin asioita joita Mordu tuskin selville saisi omine neuvoinneen eikä edes tarvinnut vääntää asiasta ongelmaa. Nazgûlin silmistä huokui omituinen merkillinen tietäväinen olemus ja näkymättömillä huulilla oli pienoinen hymynkaari.

Hoarmurath ei hätkähtänyt tulijaa jonka tunnisti samaksi mieheksi jolla oli ollut se kirkuvan punainen asu mutta nyt se oli vaihtunut tyypilliseen haradrim soturiasuun. Mies oli kolkon oloinen ja yhtä kiero varmaan kuin Mordu mutta tämäkin oppisi pelkäämään nazgûlia, ne kaikki oppi, siitä ei ollut pääsyi. Hoarmurath käänsi katseensa Sauronin Suuhun.

-"Lienee siis valmistelut tehty, joten voinnen palata takaisin Morannonille. Tuskin minun tarvitsee lähettää edistymisesta raportteja, orjasi tekee sen puolestasi varmaankin." Hoarmurath sanoi ja kääntyi sitten ympäri tehden lähtöä. Oli jo korkea aikakin mennä, portti oli liian kauan ilman kunnon silmällä pitoa.

[Krahil]

"Ei, ei sinun ole syytä lähettää raportteja, mutta pidän varmasti yhteyttä sinuun. Ja tulet vielä huomaamaan, että hän on enemmän kuin jokin orja", Mordu vastasi ja viimeisten sanojen kohdalla hänen kasvoillaan kävi häivähtävän hetken ajan julma hymy, ennen kuin kasvot muuttuivat jälleen ilmeettömiksi. Hän nousi ylös tuolistaan astellen sitten kohti Ghâshia, joka seisoi nyt asenossa paikallaan.
"Viisikymmentä miestä on koossa nyt ja kaikki valmiita lähtöön välittömästi, kun tarve vaatii", mies sanoi vain kylmällä äänellä.

Mordu nyökkäsi hyvillään asiasta, kääntyen sitten Hoarmurathin puoleen.
"Tarvitsemasi miehet ovat valmiina lähtöön ja uskoisin, että olemme saaneet asiat selviksi", hän sanoi sormusaaveelle. Samalla mustaasuiset vartijat seinän vierellä lähtivät liikkeelle ja astelivat äänteettömästi ulos, ja pian sisälle tuli uudet vartijat tismalleen samannäköisissä asuissa sekä aivan yhä vaivihkaisesti. Mordu ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota näihin miehiin, vaan piti katseensa Hoarmurathissa.

"Oletan, että lähdet mieluummin heti ja jos törmäät Reniin ennen minua, niin kerro hänelle, että minulla on asiaa. Hän tulee kyllä sitten", Mordu lisäsi vielä, katsoen sitten vuorostaan Ghâsia.
"Hoarmurath antaa sinulle ohjeet kun olette perillä."
Enempää Sauronin Suu ei sanonut vaan katsoi vuoronperään kahta muuta kuin olettaen, jos jommalla kummalla olisi mahdollisesti jotain lisättävää asiaan.

[Helen]

Hoarmurath asteli hieman lähemmäs tätä Mordun itsensä tekemää miestä. Vain nazgûlin katse kiinnittyi hetken Morduun tämän sanoessa, miestä enemmän kuin orjaksi mitä tämä taatusti oli mutta yhtäkaikki tämä oli silti Mordun itsellensä luoma hyödylline orja ei muuten Sauronin Suu piittaisi hiittäkään kenestäkään. Hoarmurath nyökkäsi vaieten, parasta oli siis pitää koko heppu hengissä vaikka hänen teki mieli vähän pistää ukkoa morgulin tikarilla ja katsoa huutaisiko tämä kuten muut yleensä.

Hoarmuath vilkaisut Mordua tämän puhuessa uudelleen mutta antoi kädellään merkin, että ymmärsi kyllä.
-"Lähden heti ja sen parempi. Sillä mitä nopeammin Morannon edistyy sen nopeammin saat tämän luomuksesi takaisin yhtenä kappaleena. Portilla ravaa aaveitakin ja heistä en voi mennä takuuseen. Kerron Renille terveisesi." Hoarmurath jatkoi kiinnittämättä huomiotaan sisään tuleviin sotilaisiin tai yhtään kehenkään muuhun. Jääkuningas vaikeni taas hiljaisuuden muurinsa taakse mikä tuntui lähes kietovan koko aaveen, este jota oli vaikea murtaa ainakin epäkuolleella.

-"Lähdetään!" Nazgûl kirkaisi voimakkaasti ja lähti sitten ulos ja ohi odottavien ja vapisevien miesten sillä komento hyydyttäisi varmaan jo kuolleenkin veret uudelleen. Nazgûlin musta ratsu odotti lähtövalmiina jonka selkään aave nousi vaivattomasti ja viittasi sotilaita seuraamaan ja lähti sitten rivakkaa tahtia eteenpäin hevosen kavioiden nostattaessa pölyä ilmaan.

/varmaan lienee loppu osaltani, Kiitos pelistä/

[Krahil]

Mordu katseli vain kun joukko lähti liikkeelle. Suurin osa miehistä kkavahti enemmän tai vähemmän nazgulia, mutta Mordun tyytyväisyydeksi Ghâsh pysytteli ainakin ulkoisesti täysin tyynenä. Tämä oli noussut oman, mustan hevosensa selkään ja ratsasti aivan Hoarmurathin perässä.

Hetken aikaa Sauronin Suu katsoi näiden perään, kunnes joukko katosi näkyvistä.
"Minä toivon Hoarmurath etteivät he saa päähänsä yrittää mitään... oman turvallisuutensa tähden", Mordu sanoi hiljaa itsekeen, kääntäen sitten selkänsä ja astellen takaisin sisään temppelimäiseen rakennukseen, ja hänen perässään paiskautuivat teräsovet kiinni, ja tuon alueen musta sydän oli hetkeksi vaipuneena omiin ajatuksiinsa temppelin syvyydessä.

//loppu minunkin puolestaini, kiitos pelistä!//