tshgame.com: Pelifoorumi

Nimi: Akadiz

Laji: Haltia

Ikä: 120

Sukupuoli: Nainen

Kotipaikka: Keski-Maa

Ulkonäkö: Pituudeltaan melkein 2 metriä. Pitkät tummanruskeat hiukset, hieman laineilla, ulottuvat polviin asti. Silmät ovat vihreät kuin smaragdit. Otsalla hänellä on itse tehty, erittäin ylellinen hopeinen kukkapanta, johon on kiinnitetty myös pieniä smaragdeja. Kaulassa hänellä sen sijaan on pieni hopeinen kuu amuletti, jonka hän on saanut äidiltään. Kulkee mielellään mustassa- melko vaatimattomassa- kaavussa, suippohuppu päässä. Vyötärön kohdalta kaapu on erittäin tyköistuva, joka tuo entistä enemmän Akadizin laihuutta esille. Hänellä on lisäksi pitkät, mutta melko lihaksikkaat jalat sekä kädet. Selässään Akadiz kantaa pitkää, kauniisti koristeltua, mutta painavaa miekkaa.

Luonne: Itsepäinen, ei ota mielellään muilta ohjeita taikka käskyjä vastaan. Luottaa siis enempi omiin vaistoihinsa. Akadiz on silti kiltti ja lempeä muita kohtaan. Seikkailut ovat  lähellä Akadizin sydäntä. Hän ei pelkää tulevaa vaan ottaa kaiken uuden ja jännittävän ilolla vastaan.

Heikkoudet: Ei pysty tuottamaan musiikkia, saati kunnolla tekemään loitsuja/ parantamaan.
Vahvuudet: Taistelutaidot, erityisesti miekan käyttö. Osaa sujuvasti kuukieltä. Akadiz on myös seppä, joten kädentaidot ovat hänellä hyvin hallussa.

Vahvuudet: Taistelutaidot, erityisesti miekan käyttö. Osaa sujuvasti kuukieltä. Akadiz on myös seppä, joten kädentaidot ovat hänellä hyvin hallussa.

Menneisyys: Akadizin isä on seppä, joten syntymästään asti hänen kohtalonsa on ollut tulla isänsä oppilaaksi. Käsityö on siis ollut lähellä hänen sydäntään aina.
Isä on ollut Akadizille aina erittäin tärkeä. Äitiään hän ei sen sijaan ole nähnyt kuin muutaman kerran elämässään. Syytä tähän hän ei tiedä.
Muutama vuosi sitten Akadiz oli kihloissa komean soturi haltian kanssa, mutta ikävien seurauksien takia suhde päättyi eroon. Edelleen Akadiz tuntee surua sisimmässään, jonka takia hän mielellään yrittää peittää sen pitämällä huppua.
   
Muuta: Kaukaista sukua Galadrielle. 

Meroim asteli eteenpäin. Yö oli kylmä, ja oli hieman pakkasta. Pilvettömällä taivaalla paistoi kaunis, mutta pettävän jäänsininen täysikuu. Joka askeleella Meroimin jalkojen alta kuului heikko rasahdus. Hän liikkui niin äänettömästi kuin saattoi väsyneenä ja kylmettyneenä. Metsä oli hänelle aiven tuntematon. Nuotion teko olisi vaarallista, eikä märkiä oksia saisi edes syttymään. Hän ei ollut nähnyt koko yönä mitään elollista, mikä teki hänet entistä varovaisemmaksi. Meroim ei ollut levännyt kahteen päivään, ja toivoi karistaneensa örkit kannoiltaan. Häntä väsytti vietävästi.

Meroim avasi silmänsä ammolleen. Hän makasi maassa ja veti syvään henkeä pelästyksestä."Kirje!!" Se oli tallella. Meroim tunnusteli hätääntyneenä vaatteitaan ja tunsi jotain. Hän tunsi oikeassa solisluussaan kipua ja verta. Se oli vielä aivan märkää joten osumasta ei ollut kauaa. Hän hitaasti veti nuolen pois. Meroim otti puukon taskustaan ja hengitti hitaasti ulos. Hän pyörähti nopeasti ympäri ja etsi vihollista. Meroim ei nähnyt mitään. Hän mietti, mitä oli tapahtunut, ja lähti juoksemaan. Toisella kädellä hän yritti tyrehdyttää verta ja toisella hän piteli puukkoa.

Meroim juoksi kovaa. Niin kovaa kuin pieni puolituinen voi juosta. Hän katsoi vasemmalle. Kaksi örkkiä juoksi hänen rinnallaan. Meroimin hengitys höyrysi kylmässä. Edessäpäin näkyi luolia. Toinen örkki ampui jatkuvasti nuolia. Yksi osui aivan lähelle, ja meni läpi Meroimin hobittiviitasta.

Meroim katsoi oikealle ja näki tumman hahmon. Se juoksi vielä kovempaa kuin örkit. Meroim luuli sen olevan vihollinen. Jotain vielä pahempaa kuin örkit. Se saattoi ollakin. Tai ei. Meroimin olisi vain vietävä kirje Rivendelliin. Hän ei jaksanut ajatella muuta. Örkit huusivat Meroimin nimeä:"Meroim Redon poika, pysähdy, turhaan pakenet!" "Ne tiesivät nimeni! Minun nimeni. Voi ei! Miksi suostuin tähän?" Oli Meroimin ensimmäinen tilaisuus lähteä Konnusta. Siksi. Hän oli luolilla.

Meroim juoksi luolaan. Siellä oli aivan pimeää. Hän kompastui heti kiveen ja kaatui, muttei osunut maahan. Luolassa oli kuilu. Hän oli saanut kiinni kuilun rosoisesta reunasta, mutta Meroim ei kestäisi kauaa. Se oli märkä ja liukas. Hän pidätti hengitystään.

Jeii!! Uusia tuttavuuksia! Tervetuloa mukaan vaan C=

Mergus muistaa vastata xD

Joo ei hätää tänne pääsee kyllä sisään aika mukavasti ja minultakin saa kysyä jos jotakin mietityttää.

Laitan sulle yksityisviestiä, niin voidaan suunnitella hahmoa yhdessä sitä kautta!

//Ei hitto! Harmi, että poistit tuon hintavaateen - se olisi ollut just loistava! //

Elrondin ilme tuimeni entisestään haltianeidon osoittaessa tyytymättömyytensä Elrondin epäilevää asennetta kohtaan. Rivendellin herran katse oli lähes vihainen, kun hän katsoi edessään istuvaa, tyyntä naista. Luuliko nainen, ettei luottamusta tarvinut ansaita?
"Muistakaa paikkanne!" hän sanoi tiukkaan sävyyn. Naisen olemuksesta huokui tyytymättömyys Elrondin epäilyjä kohtaan, eikä Elrond pitänyt tästä lainkaan.
"Olette vieraanani ja olen kohdellut teitä hyvin. Ette kai kuitenkaan odota minun uskovan ventovieraan sanaa ilman vakuuksia, etenkään tällaisen asian suhteen?" hän totesi ponnekkaasti viiman vavisuttaessa telttakangasta. Rajuilma ei vaikuttanut laantuvan, mutta ehkä aamu toisi muassaan kauniimpaa säätä.

"En kutsunut teitä luokseni vähätelläkseni teitä, Synkmetsän Elheledh." Elrond tokaisi tiukasti, ja katsoi naista ilmeenkään värähtämättä.
"En suinkaan. Vaan uskokaa kun kerron, että olen kuullut monien puhuvan sormusaaveista, vaikka ovat nähneet vain mustiin pukeutuneen ratsastajan. Olen nähnyt miesten vapisevan kauhusta nähtyään lentävän pedon, vaikka todellisuudessa taivaalla kiitävä varjo on ollut vain suuri lintu. Olen todistanut mahtavienkin erehtyvän, ja tiedä, ettei mahtavallakaan ole varaa erehtyä määräänsä enemmän."
Elrondin kasvoilta saattoi tulkita, että hän oli tosissaan. Hänen ilmeensä kieli tilanteen olevan vakava ja hänen suhtautuvan asiaan sen vaatimalla vakavuudella, jopa sillä uhalla, että hän vaikuttaisi vihamieliseltä.
"Älkää siis ylpistykö ja kuvitelko, että minulla on varaa uskoa vain sanaanne."