Lórien: Calas Galadhon: Sininen hetki
(Peliviestin on kirjoittanut pelinjohtaja hahmollaan Elrond Puolihaltia)

Massiivisten puitten rungot kaartelivat kilvan kohti taivaita, ja niiden kaarna kimmelsi illan sinisenä hetkenä hopean lailla. Kaukana ylhällä havisevat lehdet tuntuivat laulavan hiljaa tuulen säestäessä niitä hiljaisella ujelluksellaan. Kuulaan valkeat rakennelmat hohtivat kuin lasi, ja kaikki muukin tässä maagisen kauniissa paikassa vaikutti hohtavan kelmeää valoa. Oli kuin aika olisi seisahtanut tänä kauniina iltana. Niin seesteistä kaikki oli.
    Ja tuulen säestämänä saapui myös harmoonisesti laulava haltiakulkue, jonka jäsenet olivat iholtaan vaaleita, kasvoiltaan kauniita ja joiden äänet sointuivat kauniisti yhteen. He olivat siis monella tapaa aivan kuten Lórienin haltiat, mutta he eivät suinkaan olleet Lórienin kauniista metsistä. He olivat saapuneet Rivendellistä, ja tässä noin kymmenen haltian joukossa ratsasti itse Rivendellin herra, Elrond Puolihaltia. Elrond oli pukeutunut viininpunaiseen samettikaapuun, jonka alta paljastui kaunein kirjailuin koristeltu paidanrinnus. Päässään haltiaherra kantoi kirkasta hopeista vannetta, jonka sirot muodot lepäsivät hänen tummilla hiuksillaan. Hänen ratsunsa, kaunis kimo, pysähtyi avuitta, aivan kuin sanattomasta pyynnöstä, ja Elrond laskeutui arvokkaasti hevosen selästä. Hän katseli ympärilleen ja hengitti syvään.
    "Loríenissa ilma tuntuu aina viileältä keuhkoissani. En eläessäni unohda miltä se tuntuu." hän sanoo ja hymyilee haltiatovereilleen, jotka myös tunnustelivat ilmaa keuhkojensa pohjalla.
    Elrond katselee ympärilleen etsien katsellaan Valtiasta tai Valtiatarta, mutta kumpaakaan ei vielä näy. Ehkä laulavan kulkueen saapumisesta ei oltu vielä ehditty ilmoittaa heille. Muita Elrond kyllä ympärillään näki, ja eräs haltianeito asteli Elrondin luo, kumarsi syvään varsin sievästi, ja ojensi haltiamiehelle kristallisen pikarin joka oli täytetty makealla valkoviinillä. Elrond otti pikarin vastaan hymyssä suin, nyökkäsi kohteliaasti neidolle, ja painoi pikarin kylmän reunan huulilleen ja joi. Juotuaan hieman hän ojensi pikarin takaisin haltianeidolle, nyökkäsi ja viittoi neitoa juomaan. Neito otti pikarin vastaan, niiasi kohteliaasti ja joi hieman viiniä pikarista. Tämän jälkeen neito tarjosi viiniä seurueen muille jäsenille, ja he joivat kukin vuorollaan kunnes pikari oli tyhjä. Kun neito sai pikarin tyhjänä takaisin, hän kumarsi jälleen ja poistui elegantin rauhallisin askelin jonnekin. Näin oli Elrond Puolihaltia seurueineen toivotettu tervetulleeksi Calas Galadhoniin.